keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Psykoterapiasta...

Ja sitten yleistä höpinää terapiasta. Jos et ehtinyt näkemään niin eilen tuli postaus jossa kerron syitä miksi halusin psykoterapiaan, käy lukemassa se eka!

Oon täällä kirjoittanutkin muutamaan kertaan (tässä esim. linkki yhteen niistä postauksista) että oon käynyt vuodesta 2008 psykiatrisen sairaanhoitajan luona juttelemassa. 2010 tammikuussa aloin käymään nuorisopsykiatrian poliklinikalla, ja saman hoitajan luona tuli käytyä tämän vuoden elokuuhun, eli yli kuusi vuotta. Noin vuosi sitten mulle tuli olo että haluaisin ehkä vielä syventää terapiaa, ja aloin harkitsemaan psykoterapiaa. Juttelin nupolla tästä ja hoitaja neuvoi miten pitää edetä. Kun sitten tuli tieto että muutamme Joensuuhun, päätin että siellä aloitan psykoterapian. Psykoterapiaan täytyy siis sitoutua vähintään vuodeksi, kerran, kaksi viikossa.

Mitä psykoterapia tarkoittaa? 
"Psykoterapia on terveydenhuollon tavoitteellista toimintaa, jolla hoidetaan psyykkisiä vaikeuksia psykologisin menetelmin. Psykoterapiassa hankalia asioita prosessoidaan keskustelemalla. Tarvittaessa voidaan käyttää erilaisia oireita tuottavien toimintatapojen tunnistamista ja muuttamista helpottavia harjoitteita."
"Psykoterapia on psykologinen menetelmä. Se perustuu terapeuttiselle keskustelulle ja sisältöihin, ei lääkkeisiin. Psykoterapiat on järjestetty koulukuntien mukaan. Suosittuja koulukuntia ovat ratkaisukeskeinen, kognitiivinen ja psykodynaaminen. Tutkimuksissa on kuitenkin todettu, ettei suunatuksella ole merkitystä psykoterapian vaikuttavuuteen tai tuloksiin. Psykoterapian suuntaukset tuottavat siis yhtä hyviä terapiatuloksia." (netistä kopioitu)
Joo siis on eri koulukuntia, mutta niihin ei kannata niin kiinnittää huomiota. Eniten siihen terapeuttiin, miten sen kanssa tulee toimeen, meneekö ajatukset yksiin ja onko sen kanssa helppo jutella.

Miksi juuri psykoterapia?
Suomessa jos haluat julkisella puolella keskusteluapua, sen tarjoaa yleensä psykiatrinen sairaanhoitaja. Vähän riippuu paikasta missä käy, mutta käyntejä saa yleisesti liian harvoin ja vaikeasti. Ja olen kuullut tarinoista missä hoitaja vaan toteaa tosi töykeästi että joo mun mielestä sun ei enää tarvi käydä täällä, sä tunnut pärjäävän ihan hyvin. Sehän on ihan ihmisen oma kokemus siitä mitä tuntee tarvitsevansa, kukaan muu ei voi arvioida sitä!
Riippuu tietysti omasta tarpeesta millainen käyntitiheys riittää, mutta mulla oli käynti noin kolmen viikon välein, ja se ei vaan riittänyt. Siinä ei päässyt tarpeeksi syvälle niihin ongelmiin. Musta tuntui että liikaa vaan kertoilin mitä oli viikkojen aikana tapahtunut, mutta ei niinkään että miksi. Ja harvoin puhuttiin mistään sen syvemmistä asioista, tai mietittiin ratkaisuja (esim. jos sanoin että on huono itsetunto). Psykoterapeutilla on mahdollisuutta käydä paljon useammin, kerran kaksi viikossa, ja terapeuttiin luodaan paljon syvempi suhde. Saat valita juuri oikean terapeutin minkä kanssa kemiat kohtaavat, ja jolle pystyt kertomaan todella avoimesti esim. siitä, mistä kaikesta haluat puhua. Ongelmiin oikeasti mennään syvälle, mietitään mistä johtuu ja mitä niille voidaan tehdä. Tämän ihmisen kanssa (ainakin minä) uskaltaa olla todella rehellinen ja oikeasti jos ärsyttää sen voi kertoa, tai on paha olla, tai on iloinen olo, siis mitä tahansa. Ja haluankin kertoa, koska tiedän että ei voida päästä eteenpäin terapiassa jos ei ole täysin rehellinen.

Miten?
Psykoterapianhan voi siis aloittaa kuka vaan, ja voi käydä ihan vaan muutamilla käynneillä jos haluaa, ei ole pakko sitoutua vuoteen. Mutta terapeutit tietysti maksavat (täällä Joensuussa noin 60-80€/käynti) ja siihen on mahdollista saada kelan tukea. Tätä varten on periaatteessa kolme kriteeriä.
1) On täytynyt käydä julkisella puolella vähintään 3kk esim. psykiatrisen sairaanhoitajan luona juttelemassa
2) Psyykkinen terveydentila on semmoisessa kunnossa, että on riski menettää työ/opiskelukyky. Tää on hieman hankalampi kriteeri. Siis ei tarkoita että sulla tarvii olla esim. mielisairautta, masennusta, paniikkihäiriötä tai muuta noin vakavaa, mutta kela vaan haluaa tietää että tämä terapia tulee tarpeeseen ja että se edesauttaa sinun työ/opiskelukykyä. Syynä voi olla vaikkapa ahdistuneisuus, unettomuus, työuupumus ja elämän kriisit.
3)  Täytyy käydä psykiatrin (on siis psykiatrian erikoislääkäri) luona, ja hänen täytyy kirjoittaa B-lausunto Kelaa varten.


Kun muutimme Joensuuhun, aloin etsimään oikeaa psykoterapeuttia. Kävin kuudella eri terapeutilla n. 30-45 minuutin tutustumiskäynnillä. Tässä tarkoituksena on löytää se juuri itselle kaikkein sopivin terapeutti. Mulle ehkä tärkein kriteeri oli, että mun on pystyttävä olemaan sen tyypin kanssa täysin oma itseni ja rehellinen. Mulla on vähän vaikeuksia sanoa aina just sitä mitä ajattelen, vaan saatan liikaa miettiä mitä voin sanoa/mitä nyt kuuluu sanoa. Tää on ehkä se aikaavievin osuus tässä alussa. Ensin katsoin Kelan sivuilta listan kaikista Joensuun psykoterapeuteista (joita on muuten 92 kpl, vertauksen vuoksi Porissa on 79, Turussa 273, Tampereella 258). Joillekin on tullut ihan yllätyksenä että psykoterapeutteja on niin paljon. Silti on paljon puhetta siitä, että niitä ei ole tarpeeksi! Noista 92 karsin ensin miehet pois (ei mitään vikaa miehissä sinänsä, mutta jotenkin itselle tuntui luontevammalta valita nainen). Sitten kävin kaikki muut läpi, katsoin missä niillä on vastaanotto ja karsin ne pois ketkä ovat liian kaukana. Etsin sähköpostit ja lähetin semmosen 40kpl sähköposteja. Niistä karsiutui pois ne, kenellä ei ollut tyhjiä paikkoja, ja ketkä ottivat maksua tutustumiskäynnistä. Siihen jäi sitten 6kpl, ja ne kävin läpi. Että joo aika raskas ja työläs prosessi.

Kun oikea psykoterapeutti on löytynyt ja psykiatrilla käyty, niin Kelaan vaan hakemus ja terapia voi alkaa. Tässä vaiheessa kannattaa soittaa Kelaan perään ja pyytää niitä kiirehtimään hakemusta, niin ne tekee sen 100 kertaa nopeammin. Mä soitin Kelaan ja jo seuraavana päivänä ne olivat tehneet päätöksen. Tukea myönnetään vuodeksi aina kerrallaan, maksimissaan kolmeksi vuodeksi. Eli vähän alle vuoden päästä mietitään terapeutin kanssa tarviiko käyntejä vielä jatkaa ja jos tarvii voidaan hakea taas vuodeksi uudestaan.

Mitä maksaa?
Psykoterapeutit ovat yrittäjiä, ja saavat itse määrittää oman taksansa. Tämä ammatti on muuten Suomessa yksi ainoista joista joutuu itse koulutuksen maksamaan, ja tämän takia on ihan oikeutettua että heillä on kova palkka. Täällä Joensuussa hinnat pyörivät siinä 60-80€/käynti luokassa. Jos saa kelan korvausta, Kela korvaa 57,60€/käynti. Joka on tosi paljon! Kela on just nostanut näitä summia, ja se on ihan mahtavaa! Siltikin Kelan korvauksen jälkeen mulle jää maksettavaa 17,40€/käynti. Mulla on käyntejä 1-2x/vko, joten tulee siitäkin kuukaudessa aika potti maksettavaa (70-140€/kk). Ja näin opiskelijana tuo on tosi iso summa. Mutta ilman Kelan tukea en olisi voinut ajatellakaan aloittaa tätä prosessia, eli kerrankin jotain positiivista sanottavaa Kelasta =D Mä nään ton summan minkä joudun itse maksamaan sijoituksena mun omaan hyvinvointiin ja tulevaisuuteen.


Vuosi tässä nyt ainakin mennään, katsotaan vuoden päästä mikä fiilis että jatketaanko. 6 kertaa oon nyt käynyt, ja on todella ollut mahtavaa. Siis ei niin että joka kerta olisi tosi hauskaa ja siistiä, sitähän terapia ei koskaan ole. Siellä käydään läpi vaikeita asioita, ahdistavia ja inhottavia tunteita. Ei siellä kertaakaan mitään juhlaa ole, todellakaan. Mutta olen jo nyt saanut siitä NIIN paljon apua! Ollaan käyty monia asioita läpi, ja mietitty apukeinoja niihin. Pitkä prosessihan tämä on, ja pienin askelin eteenpäin. Mutta se on ihanaa. Se parantaa niin kärsivällisyyttä ja antaa armollisuutta itseäni kohtaan.
On ollut niin hieno huomata kun olen kertonut läheisille tästä, että terapia ei ole enään mikään tabu, ja ihmiset on ollut tosi kannustavia ja iloisia mun puolesta että olen mennyt. Osa on ehkä jopa jäänyt miettimään että pitäiskö itsekin mennä =) Yksi terapeutti sanoi että jokaisen ihmisen pitäisi olla pakollista käydä terapia läpi kerran elämässä, jokainen ihminen kuulemma hyötyisi siitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! =)