tiistai 21. tammikuuta 2014

Stressi osa 2

En oikein tiedä miten alottaisin tämän postauksen.. Kauan pohdin haluanko edes kirjoittaa koko aiheesta, mutta päätin nyt tehdä niin.

Oon aina ollut kova stressaamaan pienistäkin asioista. Kirjoitin viime vuoden helmikuussa postauksen samasta aiheesta, siihen pääsee tästä. Mutta aina olen silti pystynyt rentoutumaan ja jättämään stressin taka-alalle, kun olen tehnyt asioita joista nautin.

Tammikuussa mielessä on vain pyörinyt, että miten voin olla näin stressaantunut? Siis mulla on ihan älytön stressi. Paino sanalla Älytön. Stressaan niin, että välillä on vaikea saada happea. Välillä tuntuu kuin olisi kauhea paino rinnan päällä, ja on pakko oikein keskittyä hengittämään. Välillä silmissä oikein hämärtyy, kädet alkaa tärisemään ja tuntuu että sydän tulee ulos rinnasta.

Joulukuussa mulle määrättiin melatoniinia, jotta saisin nukuttua paremmin. Mulla oli siis tosi isoja ongelmia nukkumisen kanssa. Nyt olen syönyt melatoniinia melkein kuukauden verran. Ja nukahtamiseen se onkin auttanut hyvin. Mutta muuten ei. Melkein joka yö herään n. 3-4 aikaan, ja saan ihan järkyttävän stressi/ahdistuskohtauksen. Se voi alkaa pelkästään siitä, että ajattelen seuraavaa päivää, ja mitä kaikkea täytyy ehtiä tekemään sen päivän aikana. Tai siitä että tiedän joutuvani ajamaan seuraavana päivänä. Tai kun muistan että ylppärit on kohta. Syy ei tarvitse olla kummoinen. Sen jälkeen menee pitkän aikaa ennen kuin saan itseni rauhoitettua, ja uskoteltua että yöllä niille asioille ei voi mitään, ja nukahdettua. Nään tosi paljon painajaisia, ja uneni on pinnallista. Niinkuin kesän jälkeen totesin, mun unentarve on n. 10-11 tuntia, ja mun yöuneni jää puoleen tuosta luvusta. Ja näin on oravanpyörä valmis.

Kuurankukkia..
Kun en saa yöllä nukuttua kunnon yöunia, olen päivällä väsynyt ja kiukkuinen. En jaksa keskittyä koulussa enää, enkä jutella kavereiden kanssa niitä näitä. Ahdistun näistä asioista yhä enemmän, ja ne valvottavat yöllä.

Stressaan ihan älyttömästi ylppäreitä. Ruotsin kanssa olen jo menettänyt toivoni, ainoa tavoitteeni on että pääsisin läpi. Matikasta mulla on tavoitteet hyvin korkealla, joten voitte kuvitella työmäärän mitä on edessä. Stressaan myös paljon muita asioita.

Tiedän mikä mua on ennen auttanut stressiin. Liikunta, musiikki, hyvä elokuva, kavereiden näkeminen, lukeminen, sauna..... Nää on ennen auttanut. Enää ei. Jotkut näistä ehkä hetken, mutta ei pitkää. Eikä tää olisi mitään, jos tämä olisi sellaista stressiä mihin olen tottunut. Mutta kun puhutaan niin isoista tuntemuksista ja fyysisistä oireista, niitä on todella vaikea kieltää itseltään tai olla huomioimatta.

No, olen luvannut itselleni että kun kaikki ylppärit ovat ohi, saan löhöillä viikon tekemättä mitään järkevää, käyttämättä aivojani kertaakaan. Katsotaan sitten onko tilanne toinen.

Saatiin joululahjaksi itse tehty kynttilä, tää on tehny mehiläisvahasta =)
Seuraava postaus onkin mukavampaa asiaa, nimittäin Teron synttärit =)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! =)