perjantai 13. syyskuuta 2013

A beautiful mind

Kesällä blogeissa kiersi a beautiful body-niminen haaste, jossa äitien piti ottaa kuvia omasta mahastaan, ja olla ylpeitä. Siitä mulle tuli ajatus vähän erilaiseen juttuun, mutta liittyen myös itsensä hyväksymiseen ja vaikeiden asioiden läpikäymiseen.

Nupo = eli Nuorisopsykiatrian poliklinikka. Haluan kertoa teille mun tarinani tähän liittyen, sen jälkeen selitän tämän tarkoitusta.

Oma Tarinani

Kun olin seiskalla, eli 13 vuotias, mun elämässä tapahtu niin paljon muutoksia ja muita juttuja, joten katsottiin parhaaksi että alan käymään puhumassa jollekin asioistani. Luvialla kävin psykiatrisella sairaanhoitajalla juttelemassa n. tammi - toukokuu 2008, noin kerran kahessa viikossa. Kesällä muutin Kullaalle, ja silloin näin vielä samaa tyyppiä. Sitten meidän tiet erosivat, ja aloin käymään koulun kuraattorilla juttelemassa, noin kerran kolmessa viikossa. Vuoden 2009 lopussa alkoi tuntua, että kuraattorin näkeminen ei enää riittänyt. Sain lähetteen nuorisopsykiatrian poliklinikalle ihan omasta pyynnöstäni. Nämä tapaamiset olivat aina Porissa. Ensimmäinen "sessio" siellä taisi olla heti 2010 tammikuussa. Tällä tiellä olen yhä. Käyn noin kerran kahdessa viikossa tuolla juttelemassa, kyseessä on yhä psykiatrinen sairaanhoitaja. Ammattinimikkeellä ei nyt sinänsä ole mulle väliä, ehkä enemmänkin sillä että kemiat kohtaavat. Olen aina ollut aika hyvä puhumaan tosi kipeistäkin asioista, myös tuntemattomille ihmisille, joten "hoitajien" vaihtuminen ei ole haitannut, paitsi että aina on täytynyt alottaa alusta. Nyt olen käynyt n. kolme vuotta samalla hoitajalla, ja siitä on ollut kyllä paljon hyötyäkin. Hän alkaa jo tuntemaan mut hyvin, joten on helpompi päästä käsiksi syvällekin kaivautuneisiin tunteisiin ja motiiveihin.

Tälläisestä taustasta olen todella ylpeä, enkä kadu hetkeäkään että "joudun" käymään juttelemassa. Voin kertoa ihan kenelle vain että käyn, häpeilemättä. Jokaisella (tai no, suurimmalla osalla) on elämässä asioita joita täytyisi työstää, jollakin vähän enemmän (niinkuin mulla) kuin toisilla. Se, että haluaa itse käydä juttelemassa, on vahvuuden, ei heikkouden merkki. Se, että osasin JO 13-vuotiaana sanoa, että haluan työstää näitä juttuja, on ollut merkki suuresta kypsyydestä, ja taidosta tunnistaa omia tunteitani ja ongelmiani. Terapian avulla minusta on tullut vahvempi, viisaampi ja olen tajunnut itsessäni niin paljon uutta. 45 minuuttia puhetta pelkästään itsestäni voi kuulostaa itsekkäältä tai tylsältä, mutta sitä se ei ole. Siellä joutuu myös tajuamaan virheitä, vääryyksiä mitä on tehnyt, ja pohtimaan omia tunteita, myös niitä joita häpeilee ja joista ei välttämättä haluaisi puhua. Terapiassa käyminen on suuri rikkaus.

Tiedän todella monia jotka käyvät tälläisessä "terapiassa" (en nyt keksi parempaa sanaa) ja myös todella monia, joiden pitäisi käydä. En tarkoita että he ovat mieleltään sairaita, vaan että heillä on jotain suuria asioita mielessä, jotka vaikuttavat heihin negatiivisesti, esim. sosiaalisten tilanteiden pelko, lapsuuden traumat, masennus ym..

Syy, minkä takia halusin tuoda tämän asian esille, miksi halusin kertoa tarinani, oli yksinkertainen. Haluan tuoda "kallonkutistajia" lähemmäs taviksia, saada heidät tajuamaan että se, jos käy esim. "nupolla" ei tarkoita että on hullu. Terapia ei ole mitään ihmeellistä aivokirurgiaa, vaan rakentuu sun oman elämäsi, ja mahdollisten ongelmien ympärille. Se ei voi siis olla hullumpaa. Tietenkin on monia muita keinoja käsitellä omaa elämää, ja niitä täytyykin käyttää terapian ohellakin, mutta joillekin se ei vain riitä, eikä tarvitsekaan. Maailmassa mennään hurjaa vauhtia eteenpäin, teknologia ja kaikki kehittyy, joten nyt on aika meidän muuttaa mielipiteitä nupoista, terapioista ja hoitoon hakeutumisesta!

2 kommenttia:

  1. Vautsi! Todella rohkeeta kertoa oma tarina kaikille, ei varmaan ollut helppoo ja välil varmaa mieteit et laitanko tän jutun tähän vai en. Ja tosi hienoa et kannustat ihmisii menemään nupolle ja vastaaviin. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) Oli kyllä vaikeeta päättää julkasenko vai en =O

      Poista

Kiitos kommentistasi! =)